Olen siis muutaman viikon päästä 24-vuotta täyttävä tyttönen. Menin ylä-asteen jälkeen opiskelemaan Lähihoitajaksi ja valmistuin vuonna 2006. Sen jälkeen työskentelin eri päiväkodeissa Lohjalla ja vakipaikan sain 2009 joulukuussa. Toukokuussa 2009 vihdoin muutin omaan kämppään. Olin aivan innoissani. Pääsin siis vihdoin sisustamaan. Löysin 31,5 neliöisen yksiön aivan keskustasta. Se oli niin sopivan kokoinen yksiö että parempaa ei ole <3 Asuin mukavasti tien toisella puolella baarista, joten bileitä oli, mutta kukaan ei koskaan valittanut.
Kesällä 07 alkoi mun ja Hennin festari putket. Olinhan mä toki aikasemminkin juossut festareilla HIMin perässä, mutta tästä alkoi meijän Sauna-Tuska-Nummi putki (ja Tampereeseen rakastuminen). Tosin ensimmäinen Nummi oli vasta 08. Kesät ja viikonloput siis kului keikoilla ja musiikin ja hauskanpidon merkeissä.
Olen siis kotoisin Lohjalta, jossa oikeesti kuvittelin asuvani koko elämäni (lukuun ottamatta sitä että monesti "suunnittelin" muuttavani Tampereelle), mutta niin vaan kävi että muutin pois. Oli kerran Nummirock 09 jossa oli mies. Sitten tuli uusi Nummirock ja sama mies.- Ihastuminen. Rakastuminen.- Ainut inhottava onglema oli että meidän välissä oli vaan tuo pirun 600km. Jaksoimme sitä noin vuoden kunnes se vaan oli niin, että mun suunta näytti tänne pohjoiseen. Sain täältä päiväkodista töitä ja muutin tänne eli Oulaisiin. Täällä oon nyt asustellu heinäkuun lopusta asti ja ihan mukavalta tuntuu. Saatiin aika nopeasti kämppä jossa ollaan vuokralla. Mä toivoin kokoajan kolmiota ja se löytyi. 77 neliötä joten se ylinmääränen huone löytyy. Ensimmäisenä ei kyllä olisi tullut mieleen että tulen muuttamaan pohjoiseen, niin kauas kaikista tutuista, kavereista ja perheestä. Musta tuntuu että mun elämässä on yhtäkkiä tapahtunut aivan hirveästi. Aikasemmin mä aina valitin että mitään ei tapahdu ja sitten kaikki räjähtää samaan aikaan. Rakkaus(!), muutto, työpaikanvaihto. Avoliitto, kuulostaa hirveeltä, mutta myös erittäin mukavalta. Mulle erittäin isoja asioita kaikki, enkä edes pysty sanomaan niiden järjestystä. Itkin monesti näiden kaikkien takia, mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen, mun asiat on oikeesti niin hyvin. Ja hei, jos joku olis sanonut mulle muutama vuosi sitten että asun kahden vuoden päästä Oulaisissa, ja että mulla on neljä kissaa ni olisin nauranut päin naamaa, mutta niin se elämä ilmeisesti vaan muuttuu.
Pientä tarinaa mun elämästä tähän asti. Mä aijon käyttää blogissa paljon kuvia, koska mä ite tykkään lukea sellasia, mutta asia on nyt niin, että pitää saada uusi kamera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti